Ymmärrän myös hyvin Kuun pointin, voisi oikeasti tehdä jopa hyvää tulla tutummiksi ihmisten kanssa, kenen kanssa täällä jakaa näitä vaikeita asioita. Saada kasvot. Jokainen tietenkin tekee omat päätöksensä sen suhteen, mutta itse ajattelen sen voivan tehdä hyvää. Emmekö me kuitenkin ole jo tarpeeksi vaienneet ja hävenneet? Vaikka on oikeasti ikävää, että meille kaikille on tehty pahoja asioita, niin se mikä siinä kaiken keskellä tuntuu hyvältä, on se etten minä ole kuitenkaan ihan yksin ongelmani kanssa. Täällä ikäänkuin se erilaisuuden muuri karisee, joka on todella ihmeellistä ja hyvää.
Minä kirjoitan täällä välillä hyvin henkilökohtaisia asioita, hyvinkin tarkasti. Minä tarvitsen sitä. En usko, että kukaan voisi todella minua tunnistaa. Nimimerkkinikin on sellainen, mitä en käytä missään muussa yhteydessä. Silti, välillä iskee pelko, että mitä jos kuitenkin? Mitä jos joku selvittää kuka olen? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu, koska puhun? Tässä(kin) huomaa sen pelon, mikä on istutettu mieleeni jo kauan sitten, ettei muka saisi puhua.
Ehkä yksi mitä mietin, on se, ettei tänne tule kukaan pedofiili/sekopää etsimään kiksejä meistä. Muistan joskus kauan sitten vanhassa räppänässä sellaisia olleen. Siksi aikanaan lopetinkin siellä käymisen, kunnes nyt tulin tänne.
Ehkä pitäisi vain uskaltaa luottaa. Itseensä, teihin ja tähän foorumiin.
Aihe: Sinisen turvallisuudesta kysymys (Luettu 10864 kertaa)